Mitä kokeellinen univaje tarkoittaa tutkimuksissa

Kokeellisissa unitutkimuksissa univaje ei ole pelkkä yleinen väsymyksen tunne, vaan tarkasti määritelty tila, jota mitataan standardoiduilla suorituskykytesteillä, mielialakyselyillä ja fysiologisilla mittauksilla. Sen sijaan että tutkijat luottaisivat pelkkään subjektiiviseen arvioon, he seuraavat tarkkaavaisuuden herpaantumista, reaktioaikoja ja aineenvaihdunnan muutoksia kontrolloiduissa laboratorio-oloissa.

PVT-testi ja tarkkaavaisuuden herpaantuminen

Psykomotorinen valppauskoe eli PVT on reaktioaikatehtävä, jota vuoden 2011 menetelmäartikkeli kuvaa yhdeksi käytetyimmistä käyttäytymisen valppauden mittareista. Tutkimuksessa 74 tervettä aikuista iältään 22-45 vuotta suoritti 10 minuutin PVT-testin kahden tunnin välein joko 33 tunnin yhtäjaksoisen valvomisen aikana tai viiden yön ajan, jolloin vuoteessaoloaika rajattiin 4 tuntiin. Herpaantumisiin ja reaktionopeuteen perustuvat mittarit erottelivat univajeesta kärsivät ja virkeät osallistujat toisistaan suurilla efektikoolla, kun taas keskimääräinen ja mediaanireaktioaika saivat vain pienen tai kohtalaisen efektikoon. Kirjoittajat suosittelivat herpaantumis- ja reaktionopeusmittareita PVT-testin ensisijaisiksi tulosmuuttujiksi ^[1].

Kognitiiviset toiminnot ja mieliala meta-analyyseissä

Vuoden 2010 meta-analyysi, joka käsitteli alle 48 tunnin lyhytkestoista täydellistä univajetta, kattoi 70 artikkelia ja 147 kognitiivista testiä kuudessa eri kategoriassa. Efektikoot vaihtelivat päättelyn tarkkuuden pienestä ja ei-merkitsevästä arvosta (g = -0,125) yksinkertaisen tarkkaavaisuuden herpaantumisten suureen arvoon (g = -0,776). Testatuista taustamuuttujista ainoastaan hereilläoloaika ennusti tutkimusten välistä vaihtelua tilastollisesti merkitsevästi, ja tämäkin havaittiin vain tarkkuutta mittaavissa muuttujissa ^[2].

CIBDOL · Kognitiiviset toiminnot ja mieliala meta-analyyseissä

Vuoden 1996 meta-analyysi puolestaan kokosi 19 alkuperäistutkimusta, 143 tutkimuskerrointa ja yhteensä 1 932 hengen otoksen. Sen tulokset viittasivat siihen, että univaje heikentää ihmisen toimintakykyä kokonaisuudessaan voimakkaasti. Analyysi havaitsi mielialan heikentyvän enemmän kuin kognitiivisen tai motorisen suorituskyvyn, ja osittaisella univajeella oli syvempi vaikutus toimintakykyyn kuin pitkäkestoisella tai lyhytkestoisella täydellisellä valvomisella ^[3].

Viikon unirajoitus ja kumulatiiviset muutokset

Vuoden 1997 laboratoriotutkimuksessa 16 terveen nuoren aikuisen uni rajoitettiin keskimäärin 4,98 tuntiin yössä seitsemän peräkkäisen yön ajan. Kolmesti päivässä he arvioivat uneliaisuuttaan, täyttivät mielialakyselyn ja suorittivat PVT-testin. Uneliaisuusarviot, kyselyn uupumus-, hämmennys-, jännittyneisyys- ja kokonaismielialapisteet sekä PVT-herpaantumisten määrä ja kesto osoittivat tilastollisesti selviä kumulatiivisia muutoksia rajoituspäivien kuluessa, ja herpaantumiset lisääntyivät merkitsevästi. Osalla osallistujista näistä vajeista palautuminen näytti vaativan kaksi täyttä yöunta ^[4].

Yksilölliset erot ja fysiologiset vasteet

Vuoden 2004 laboratoriotutkimuksessa 21 tervettä aikuista iältään 21-38 vuotta kävi läpi 36 tunnin täydellisen univajeen kolmella erillisellä kerralla vähintään kahden viikon välein. Yksilöiden väliset erot heikentymisen asteessa olivat systemaattisia ja pysyviä kunkin henkilön kohdalla, ja ne olivat huomattavia verrattuna tutkimuksessa myös säädellyn edeltävän viikon unirajoituksen vaikutukseen. Erot eivät selittyneet perustason toimintakyvyllä tai muilla testatuilla ennustemuuttujilla, ja ne ryhmittyivät kolmeen ulottuvuuteen: itse arvioituun uneliaisuuteen, väsymykseen ja mielialaan, kognitiiviseen prosessointiin sekä ylläpidettyyn tarkkaavaisuuteen ^[5].

Univaje vaikuttaa myös hormonitoimintaan ja sokeriaineenvaihduntaan. Vuoden 1999 tutkimuksessa 11 nuorella miehellä tehtyjä mittauksia 6 sellaisen yön jälkeen, jolloin vuoteessaoloaika oli 4 tuntia, verrattiin mittauksiin 6 palautumisyön jälkeen, jolloin vuoteessaoloaika oli 12 tuntia. Rajoitetussa tilassa glukoosinsieto ja tyreotropiinipitoisuudet olivat matalammat, iltakortisoli oli korkeampi ja sympaattisen hermoston aktiivisuus oli lisääntynyt. Kirjoittajat kuvasivat metabolisia ja endokriinisiä vaikutuksia samankaltaisiksi kuin normaalissa ikääntymisessä havaitut muutokset ^[6].

Satunnaistetussa vaihtovuoroisessa tutkimuksessa 12 terveellä miehellä, joiden keski-ikä oli 22 vuotta, kahden päivän uniehtoa verrattiin kahden päivän pidennettyyn uneen vakioidulla kalorimäärällä ja aktiivisuudella. Unen rajoittaminen oli yhteydessä 18 % matalampaan leptiiniin, 28 % korkeampaan greliiniin, 24 % suurempaan nälkään ja 23 % suurempaan ruokahaluun, erityisesti runsaskalorisia ja hiilihydraattipitoisia ruokia kohtaan. Kirjoittajat mainitsevat rajoituksiksi sen, että tutkimukseen osallistui vain 12 nuorta miestä ja että energiankulutusta ei mitattu ^[7].

Laboratoriotulosten arviointi

Edellä esitetyt PVT-testit, unirajoitukset ja toistuvia valvotuskertoja sisältävät tutkimukset tehtiin kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa terveillä aikuisilla, ja kaksi aineenvaihduntatutkimusta tehtiin 11 ja 12 nuoren miehen ryhmissä. Niiden luvut kuvaavat kyseisiä otoksia kyseisissä olosuhteissa, ja ne esitetään tässä tutkimustuloksina, ei ennusteina kenellekään yksittäiselle lukijalle. Tämä artikkeli kuvaa, mitä univajetutkimuksissa on mitattu. Se ei ole oireiden tarkistuslista eikä se diagnosoi mitään, ja jokaisen, joka on huolissaan omasta unestaan tai päiväaikaisesta toimintakyvystään, tulisi kääntyä oman lääkärin puoleen.