Nukkumisasento yön mittauksissa

Ihmisten todellinen nukkumisasento jakautuu mittauksissa selvästi eri asentoihin siten, että kyljellään vietetty aika kattaa suurimman osan yöstä, selinmakuu tulee toisena ja vatsallaan olo jää harvinaiseksi. Kiihtyvyysantureihin ja kameraseurantaan perustuvat havainnot osoittavat myös, että asentoa vaihdetaan useita kertoja tunnissa, mutta omat yölliset asennot muistetaan usein epätarkasti. Vasemman ja oikean kyljen välillä on mitattu pieni syke-ero, mutta mikään asento ei nouse tutkimuksissa suositukseksi.

Miten yö jakautuu eri asentojen välille

Kun asentoa mitataan laitteilla eikä luoteta muistikuviin, kylkiasento vie suurimman osan ajasta. Tanskalaisessa 664 työssäkäyvän aikuisen otoksessa, johon kuului 363 miestä ja 301 naista ja jossa käytettiin kiihtyvyysantureita reidessä, yläselässä sekä olkavarressa, vuoteessa vietetty aika jakautui keskimäärin 54,1 % kyljellä, 37,5 % selällään ja 7,3 % vatsallaan. ^[1]

Kaikki aikuiset eivät kuitenkaan vietä öitään samassa suhteessa. Samassa tanskalaisessa aineistossa korkeampi ikä ja korkeampi painoindeksi liittyivät suurempaan aikaan kyljellä sekä vastaavasti vähentyneeseen aikaan selällään. ^[1]

Asennon vaihtumisen tiheys yön kuluessa

Ihminen ei pysy liikkumattomana läpi yön, vaan asennon vaihtaminen toistuu säännöllisesti. Tanskalaiset osallistujat vaihtoivat asentoa vuoteessa keskimäärin 1,6 kertaa tunnissa, ja naiset vaihtoivat asentoa harvemmin kuin miehet. ^[1]

CIBDOL · Asennon vaihtumisen tiheys yön kuluessa

Kameratutkimuksessa liikkeiden määrä vaihteli selvästi iän mukaan. Laboratoriotutkimuksessa, jossa nukkujia kuvattiin intervallikameralla yksi kuva 8 sekunnin välein ja pisteytettiin pää, vartalo, jalat sekä kädet, asennonmuutoksia kirjattiin keskimäärin 3,6 tunnissa ikäryhmässä 18-24 vuotta, 2,7 ikäryhmässä 35-45 vuotta ja 2,1 ikäryhmässä 65-80 vuotta, kun kussakin ryhmässä oli 10 henkilöä. Ikäryhmien välillä vatsallaan makaaminen väheni tasaisesti iän myötä, kun taas mieltymys oikeaan kylkeen kasvoi ja oli hyvin selvä vanhimmassa ikäryhmässä. ^[2]

Univaiheet ja muistikuvien luotettavuus

Asennon ja aivojen unitilan välillä ei ole havaittu suoraa kytköstä. Samassa laboratorioryhmässä, jota tutkittiin polysomnografialla ja intervallikuvauksella, univaiheen ja nukkumisasennon välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä missään ikäryhmässä, eikä yön aikana esiintynyt johdonmukaista asentojen järjestystä. ^[3]

Omat arviot asennoista poikkeavat usein siitä, mitä mittarit rekisteröivät. Julkiselle uniklinikalle yön yli kestäviin rekisteröinteihin tulleiden henkilöiden 956 tallenteessa, joissa asento mitattiin anturilla ja korjattiin videolta ristiriitojen ilmetessä, 93 % niistä, jotka ilmoittivat nukkuneensa selällään, oli oikeassa, mutta vain 56 % niistä, jotka ilmoittivat, etteivät olleet nukkuneet selällään, oli oikeassa. Yhdenmukaisuus raportoidun ja mitatun selällään vietetyn osuuden välillä oli vain kohtalainen, ja alle 55-vuotiaat sekä naiset aliraportoivat selällään nukkumista muita todennäköisemmin. ^[4]

Vasemman ja oikean kyljen mitatut erot

Vaikka kylkiasentoa pidetään usein yhtenä kokonaisuutena, kehon puolilla on havaittu mitattavia fysiologisia eroja. Japanissa 130 885 henkilöllä, joille tehtiin kliinisistä syistä vuorokauden sydänrekisteröinti ja joiden yöllinen makuuasento luokiteltiin kiihtyvyysanturilla, sydämen syke oli useimmissa ikäryhmissä johdonmukaisesti matalin vasemmalla kyljellä maatessa ja korkein oikealla kyljellä maatessa. Myös muut sykevaihtelun mittarit erosivat johdonmukaisesti näiden kahden puolen välillä, ja kirjoittajat kuvaavat asentoon liittyviä eroja vaikutuskooltaan yleisesti pieniksi. ^[5]

Asento ja heräämisen aikaiset tuntemukset

Yleisistä käsityksistä huolimatta tutkimustieto asennon ja aamun oireiden välillä on niukkaa. Kun vuoden 2019 kartoittava katsaus kartoitti näyttöä nukkumisasennon sekä heräämisen aikaisen selkä- tai niskakivun välillä, aineisto oli vähäistä. Hakemalla kirjallisuutta huhtikuuhun 2018 saakka katsaus löysi 4 186 artikkelin joukosta neljä soveltuvaa tutkimusta, joissa kaikissa nukkumisasento mitattiin itseraportoinnilla ja yhdessä lisäksi infrapunakameroilla. Heräämisen aikainen kipu ja jäykkyys olivat useimmin tutkittuja oireita, ja kirjoittajat päättelivät, että laadukkaita tutkimuksia ei ollut riittävästi vastaamaan siihen, liittyvätkö nukkumisasento ja selkärangan oireet toisiinsa. ^[6]

Tällä sivulla esitetyt prosenttiosuudet ja lukumäärät kuvaavat sitä, mitä tietyt otokset tekivät vuoteessa. Mikään niistä ei ole suositeltu asento tai tavoite.