Miltä CBD-öljy tuoksuu ja maistuu

Korkki kiertyy auki, ja tuoksu ehtii ensin

Perjantai-ilta, keittiön pöytä ja tuore pullo CBD-öljyä. Korkki kiertyy auki, ja aromi on paikalla ennen kuin pipetti ehtii ylös: yrttinen, hieman maanläheinen, kasvimainen. Moni pysähtyy juuri tähän kohtaan ja miettii, kuuluuko näin. Kysymys menee helpommaksi, kun tuoksun purkaa osiin. Pullon aromissa on kolme lähdettä, ja ne kannattaa pitää erillään toisistaan, koska jokainen niistä tulee valmistuksen eri kohdasta.

Terpeenit ovat kokoonpanon äänekkäin osa

Tuoksuva kerros on terpeenejä. Ne ovat pieniä haihtuvia molekyylejä, eli ne lähtevät ilmaan sillä sekunnilla, kun korkki kiertyy auki, ja siksi ne kuuluvat kokoonpanosta ensimmäisenä. Yksi terpeeni tarkoittaa yhtä nimeä, terpeenit monikossa koko ryhmää. Samoja molekyylejä on paikoissa, joita harva yhdistää hamppuun: havunneulasissa, sitruunankuoressa ja laventelissa. Russon vuoden 2011 katsauksessa [1] hampun terpeenit on kartoitettu nimi kerrallaan, ja saman nimen löytyminen toisistaan riippumattomista kasviperheistä on kartoituksen toistuva havainto.

Kantajaöljy asettaa taustan

Toinen lähde on kantajaöljy. Pullossa uute on laimennettu siihen, ja laimennos määrää sen pohjan, jota vasten terpeenien nimet kuuluvat. Kantajaöljy on ainesosaluettelossa oma rivinsä, eri asia kuin uute. Tämä selittää osan siitä, miksi kahden pullon aromi ei ole sama, vaikka etiketissä lukisi sama pitoisuus: laimennos on eri, joten myös tausta on eri.

Uute ratkaisee, montako kerrosta aromissa on

Täyskirjoisessa öljyssä kerrokset ovat mukana

Kolmas lähde on uute itse. Täyskirjoisessa öljyssä uutteen mukana kulkevat terpeenit, vahat ja kasvipigmentit, eli juuri ne osat, joissa tuoksu ja maku istuvat. Siksi täyskirjoinen pullo on aromiltaan monikerroksisin. Siinä on kasvimateriaalin tuoksuva kerros, kantajaöljyn tausta ja kannabinoidien oma nimilista, joka ei itsessään ole nenän asia. Russon vuoden 2011 katsauksen [1] perusteella juuri täyskirjoisen öljyn kohdalla tunnistettavia nimiä on eniten poimittavana, ja siksi kuvailu vaatii useamman kuin yhden sanan.

Isolaatti on toinen ääripää

Kun uute puhdistetaan pitkälle, lopputulos on CBD-isolaattia: kristallimainen jauhe, jossa kannabidiolin puhtaus on noin 99 %. Jalostuksessa poistuvat terpeenit, vahat ja pigmentit, ja koska nämä ovat tuoksun ja maun paikka, isolaattiin perustuva öljy on aromiltaan niukka. Nenä tavoittaa silloin lähinnä kantajaöljyn. Aromin runsaus ei siis kerro pitoisuudesta mitään. Se kertoo siitä, kuinka pitkälle uute on jalostettu ja mikä kantajaöljy pullossa on.

Näin tuoksu saa sanat

Kuvailu jää helposti yhteen sanaan: yrttinen. Kartta syntyy toisin. Nimetään se toinen asia, joka tuoksuu samalta. Havunneulaset. Sitruunankuori. Laventeli. Kun vertailukohta on arkinen, aromista voi keskustella ilman mittalaitetta, ja kaksi ihmistä puhuu samasta asiasta.

Menetelmä toimii, koska molekyylit ovat samoja. Russon vuoden 2011 katsauksessa [1] hampun terpeenit on luetteloitu, ja sama nimi esiintyy kasviperheissä, jotka ovat toisilleen vieraita. Siitä seuraa yksi asia, joka hämmentää usein: hamppu voi tuoksua havulta, sitrukselta tai humalalta, vaikka pullossa ei ole havupuuta, sitruunaa eikä humalankäpyä. Kyse on molekyylitasosta, ei sekoittamisesta. Kannattaa myös huomata, että nimilistat kulkevat erillään. Terpeenit ovat yksi luettelo, kannabinoidit toinen, ja synteettiset kannabinoidit on kolmas, tästä aiheesta erillinen nimike. Tuoksun puolella tekemistä on vain ensimmäisellä listalla.

Viisi nimeä, jotka nenä poimii ensin

Täyskirjoisen öljyn tunnistettavimmat nuotit tiivistyvät viiteen nimeen. Russon vuoden 2011 katsauksessa [1] ne kulkevat luettelossa arkisten vertailukohtien kanssa, ja juuri se tekee niistä käyttökelpoisia pullon ääressä. Luettelo ei ole mittaustulos vaan lukutapa: se antaa sanat sille, mikä nenään osuu ensimmäisten sekuntien aikana.

• Pineeni: havunneulaset sateen jälkeen, terävä ja raikas nimi hampun kartoituksessa [1].
• Limoneeni: sitruunankuoren pinta, kun sitä taivuttaa sormien välissä, eli sitrusnuotti luettelon alkupäästä [1].
• Linalooli: laventeli kuivumassa, kukkainen ja pehmeä nimi terävien nuottien vierellä [1].
• Myrkeeni: humala, sama tuttu nuotti kuin panimon puolella, maanläheinen ja yrttinen [1].
• Beetakaryofylleeni: mustapippurimylly, lämmin ja pippurinen nimi samassa luettelossa [1].

Maku, ja se yksi muutos

Suussa on sama kokoonpano

Maku nojaa samoihin osiin kuin aromi, koska tuoksu ja maku istuvat kasvimateriaalin samoissa jakeissa: terpeeneissä, vahoissa ja pigmenteissä. Täyskirjoinen öljy maistuu siksi kasvimaisemmalta ja yrttisemmältä, isolaattiin perustuva lähinnä siltä kantajaöljyltä, johon uute on laimennettu. Sama logiikka pätee kahteen suuntaan: mitä pidemmälle jalostettu uute, sitä vähemmän suussa on nimettävää.

Hapan, vahaliituun vivahtava sivuhaju

Yksi muutos kannattaa huomata. Jos pullosta nousee hapan, vahaliitua muistuttava sivuhaju, kyse on kantajaöljyn muutoksesta eikä terpeenikoostumuksesta. Se on ainoa aistihavainto, jonka kohdalla kannattaa tehdä jotain. Lindholstin vuoden 2010 aineistossa [2] tarkasteltiin kannabisresiinin ja uutteiden pitkäaikaista säilymistä erilaisissa olosuhteissa, ja ajuriksi kirjattiin säilytysympäristö, ei aika yksinään. Käytännössä sama pullo kestää eri tavalla kaapissa ja auringossa. Nenä on karkea mittari, joten painetut merkinnät ovat luotettavampi paikka katsoa, ja tämä lukutapa on ollut Cibdolin tapa toimia vuodesta 2014.

Pullon aromi rivi riviltä