CBD ja ruokahalu: mistä munchies-kysymys tulee

Kummasta kannabinoidista munchies-tarina kertoo?

Mistä munchies-sana on peräisin, kun sitä luetaan farmakologian puolelta eikä arkikeskustelusta? Vastaus osoittaa yhteen reseptoriin. Ilmiötä kuvataan kannabinoidifarmakologiassa CB1-reseptorin toiminnan kautta, ja CB1 on kirjattu juuri siksi sitoutumiskohdaksi, joka on lähimpänä THC:tä [1]. Siinä on tarinan runko. Yksi molekyyli, yksi reseptori, yksi luettelo kirjattuja havaintoja.

Hakukentässä kysymys tulee useimmin vastaan CBD-öljyn kohdalla, mutta kirjaus, josta munchies-kehikko on peräisin, koskee toista molekyyliä. Huestisin vuoden 2007 katsaus käy läpi ihmisen kannabinoidifarmakokinetiikkaa. THC on siinä kirjattu CB1-agonistiksi, ja ruokahalun lisääntyminen kuuluu katsauksen luetteloimiin havaintoihin [1]. Katsauksen taso on ihminen, ei koeputki: aineisto koskee sitä, mitä ihmisillä on mitattu [1].

Agonisti tarkoittaa yhdistettä, joka sitoutuu reseptoriin ja käynnistää sen toiminnan. Määre on tärkeämpi kuin miltä se kuulostaa, koska koko munchies-kehikko rakentuu sen päälle [1]. Farmakokinetiikka taas tarkoittaa yhdisteen kulkua elimistössä: kuinka paljon sitä päätyy verenkiertoon, kuinka nopeasti, mihin se jakautuu ja miten se hajoaa. Nämä kohdat on kirjattu THC:n osalta omina riveinään [1].

Samassa katsauksessa CB1-reseptoreita kuvataan sekä keskushermostossa että ääreiskudoksissa. Siksi kirjaukset jakautuvat kahtia: osa koskee käyttäytymistä, osa elimistön toimintaa [1]. Kaksi sijaintia, kaksi havaintoryhmää, sama julkaisu. Arkikeskustelussa munchies on yksi sana, mutta aineistossa se hajoaa osiin: reseptori, sen sijainti, yhdisteen määrä verenkierrossa ja se aika, jonka kuluessa määrä muuttuu [1].

Yksi seikka kannattaa panna merkille. Tämä kehikko on kirjattu THC:lle, ja se on katsauksen ainoa kannabinoidi, jonka kohdalle kyseinen profiili on merkitty [1]. Munchies on siis CB1-agonistin tarina, ei kannabinoidien tarina yleensä.

Näin vuoden 2007 katsauksen sisältö jakautuu kohtiin:

• CB1-agonisti: THC:lle kirjattu määre samassa aineistossa [1]
• Ruokahalun lisääntyminen: yksi luetteloiduista havainnoista [1]
• CB1-reseptorien sijainti: keskushermosto ja ääreiskudokset [1]
• THC:n määrä verenkierrossa ja se, kuinka nopeasti määrä kertyy [1]
• Hengitetty ja suun kautta otettu reitti: kirjattu erikseen, luvut erkanevat [1]
• Jakautuminen kudoksiin ja aineenvaihdunta: omat kohtansa samassa julkaisussa [1]

Miksi kannabidioli ei asetu samaan kehikkoon?

Kannabidiolia ei ole kirjallisuudessa kuvattu klassiseksi CB1-agonistiksi, eikä edellä kuvattua mekanismia ole siirretty sen nimen kohdalle. Tämä on lyhyt lause, jolla on iso merkitys. Selitys, joka kantaa munchies-tarinan, loppuu siihen kohtaan, jossa molekyyli vaihtuu.

Kannabidiolin kohdalla aineisto on toisenlaista. Iffland ja Grotenhermen kävivät vuonna 2017 läpi kannabidiolia koskevaa kliinistä aineistoa, ja ruokahalun muutokset ovat mukana raportoitujen havaintojen luettelossa [2]. Luettelo on juuri sitä mitä nimi sanoo. Se kertoo, mikä on kirjattu, eikä sitä, mihin suuntaan kirjaus kääntyy.

Tässä on kohta, joka jää usein huomaamatta. Katsauksessa liike on kirjattu molempiin suuntiin, ei yhteen [2]. Kyse ei siis ole ruokahalua koskevasta merkinnästä, jolla olisi tiedossa oleva etumerkki. Kaksi suuntaa samassa luettelossa on samalla merkki siitä, että yksilöiden väliset kirjaukset eivät ole yhtenäisiä [2].

Kirjauksen asema kannattaa sanoa suoraan: havainto on tehty ja merkitty tutkimuksen sisällä [2]. Se on tutkimusaineiston kohta, ei yleistys pullosta eikä lukijasta.

Miksi ero on tärkeä juuri tässä kysymyksessä? Koska munchies-kehikko ei ole kannabinoidien yhteinen piirre vaan yhtä reseptoria ja yhtä agonistia koskeva kirjaus [1]. Kun sama kysymys esitetään kannabidiolista, aineisto vaihtuu toiseen julkaisuun ja toiseen sanamuotoon [2].

Kannabinoidit on ryhmänimi. Sen sisällä nimet ovat erillisiä, ja kirjaukset kulkevat nimi kerrallaan. THC:n kohdalta löytyy CB1-agonistin määre ja ruokahalua koskeva luettelokohta vuoden 2007 aineistossa [1]. Kannabidiolin kohdalta löytyy vuoden 2017 katsauksen molempiin suuntiin merkitty kirjaus [2]. Nämä kaksi eivät ole sama rivi, eivätkä ne mene ristiin lukijan kannalta, jos vuosiluvut pidetään mielessä.

Vuoden 2017 katsauksesta luetut kohdat lyhyesti:

• Julkaisu: kannabidiolia koskevan kliinisen aineiston katsaus, Iffland ja Grotenhermen, 2017 [2]
• Ruokahalun muutokset: mukana raportoitujen havaintojen luettelossa [2]
• Suunta: molemmat, ei yksi [2]
• Kirjauksen asema: havaittu ja merkitty tutkimuksen sisällä [2]
• Yksilöiden väliset erot: molempiin suuntiin kirjatut havainnot kertovat hajonnasta [2]
• CB1-agonismi: kannabidiolille tätä määrettä ei ole kirjallisuudessa annettu

Järjestelmä, jonka osat on nimetty erikseen

Elimistön oma kannabinoidijärjestelmä puretaan kirjallisuudessa kolmeen osaan. Ensin kannabinoidireseptorit. Sitten elimistön omat sitoutuvat molekyylit, joista kaksi eniten kuvattua ovat anandamidi ja 2-AG. Lopuksi entsyymit, jotka rakentavat näitä molekyylejä ja purkavat ne. Kolme osaa, ja jokainen niistä on nimetty omalla nimellään.

Purkaminen on oma kohtansa. Anandamidin hajottaa rasvahappoamidihydrolaasi, ja 2-AG:n hajottaa monoasyyliglyserolilipaasi. Nimet ovat pitkiä, mutta ajatus on suoraviivainen: molekyyli syntyy, sitoutuu ja hajoaa nimetyn entsyymin toimesta. Juuri tästä syystä kokonaisuutta kuvataan järjestelmänä eikä yksittäisenä reseptorina.

Sanasto kannattaa pitää järjestyksessä. Endokannabinoidi tarkoittaa elimistön itsensä valmistamaa molekyyliä, joka sitoutuu kannabinoidireseptoreihin. Anandamidi ja 2-AG ovat näistä kaksi eniten kuvattua. Kannabinoidit taas on ryhmänimi, jonka alle kasvin yhdisteet on kirjattu, ja se on oma nimilistansa.

Miksi ruokailun fysiologia sitten esiintyy näissä kuvauksissa? Yksi syy on kirjattu vuonna 1995. Mechoulam ja kollegat kuvasivat tuolloin elimistön oman monoglyseridin, joka on peräisin ruoansulatuskanavan kudoksesta ja sitoutuu kannabinoidireseptoreihin [3]. Sitoutuminen ei siis rajoitu aivoihin, ja tämä on yksi syy siihen, että ruokailuun liittyvä käyttäytyminen mainitaan kannabinoidireseptorien signaloinnin kuvauksissa [3].

Tuon havainnon tehtävä on rajattu. Se on peruste sille, että ruokailua on tarkasteltu kannabinoidireseptorien signaloinnin kehyksessä [3]. Se ei ole yhdistekohtainen suunta eikä lupaus mistään lukemasta.

Entsyymit kuuluvat samaan luetteloon kuin reseptorit ja molekyylit, vaikka niistä puhutaan harvemmin. Ilman synteesiä ja hajotusta järjestelmässä ei olisi liikkuvia osia, ja liike on juuri se, mitä kuvauksissa seurataan. Reseptori, sitoutuva molekyyli, entsyymi. Kolme saraketta samassa kirjauksessa, ja kasvin kannabinoidit asettuvat samaan reseptoriperheeseen kuin elimistön omat molekyylit [3].

Vuoden 1995 tunnistus ja kudos, jossa se tehtiin

Monoglyseridi, joka löytyi ruoansulatuskanavasta

Mechoulamin ja kollegoiden vuoden 1995 julkaisu ilmestyi biokemiallisen farmakologian alalla, ja siinä kuvattiin elimistön oma monoglyseridi ruoansulatuskanavan kudoksesta [3]. Molekyyli sitoutuu kannabinoidireseptoreihin [3]. Kyseinen molekyyli on 2-AG, ja se on toinen kahdesta eniten kuvatusta endokannabinoidista.

Arkikielellä sanottuna kirjaus koskee elimistön itsensä valmistamaa, rasvasta rakentuvaa molekyyliä ruoansulatuselimistön kudoksessa, joka sitoutuu samaan reseptoriperheeseen kuin kasvin kannabinoidit [3]. Ei uutetta, ei valmistetta, ei pulloa. Pelkkä kudos ja molekyyli.

Monoglyseridi on kemian termi rasvamolekyylin muodolle. Sitä ei tarvitse osata ulkoa. Olennaista on, että tunnistus koskee elimistön omaa ainetta ja sen sitoutumiskohtaa, ja että kudos on nimetty [3].

Rakennehavainto, ei saantia koskeva merkintä

Vuoden 1995 tunnistus koski kannabinoidireseptoreihin sitoutuvaa molekyyliä siinä kudoksessa, josta signaali on peräisin [3]. Se on rakenteellinen havainto. Se ei ole merkintä siitä, mitä joku nauttii, eikä se koske yhdisteen saantia [3].

Rajat kannattaa lukea ääneen. Yhdistekohtaista suuntaa tuosta julkaisusta ei löydy, ja kannabidiolia koskevaa merkintää siinä ei ole. Vuosiluku on 1995, ja aineisto on sen mukainen.

Havainnon tehtävä on toinen: se on peruste sille, että ruokailua on tutkittu kannabinoidireseptorien signaloinnin kehyksessä [3]. Peruste tutkimusasetelmalle on eri asia kuin tutkimuksen kirjattu lukema. Tämän eron kanssa kannattaa lukea kaikkia kolmea tällä sivulla mainittua julkaisua, myös vuoden 2007 farmakokinetiikkakatsausta [1].

Miksi samasta kysymyksestä ei saa yhtä lukemaa

Se, mikä muuttuu ihmisestä toiseen

Vuoden 2007 katsaus ei lupaa kiinteää lukemaa. Imeytyminen ja aineenvaihdunta vaihtelevat, ja juuri tämä vaihtelu on vasta-argumentti odotukselle, että kirjaus olisi kaikilla sama [1]. Samassa aineistossa hengitetty ja suun kautta otettu reitti erkanevat toisistaan jo lukujen tasolla [1].

Vuoden 2017 aineistossa sama asia näkyy toisesta suunnasta. Kun sama havainto on kirjattu molempiin suuntiin, kirjaukset eivät ole yhtenäisiä [2]. Kaksi julkaisua, kaksi eri tapaa sanoa, ettei yhtä yhteistä lukemaa ole merkitty.

Näin kaksi kysymystä pysyvät erillään. Munchies-kehikko on CB1-agonistia koskeva tarina [1]. Ruokahalun muutokset kannabidiolin kohdalla ovat raportoitujen havaintojen kirjallisuutta, jossa suuntaa ei ole vakiinnutettu [2]. Kaksi lausetta, kaksi lähdettä, ja ne pysyvät eri riveillä.

Mihin muihin nimikkeisiin lukija törmää

Tämä sivu nojaa kolmeen julkaisuun: vuoden 2007 farmakokinetiikkakatsaukseen [1], vuoden 2017 aineistokatsaukseen [2] ja vuoden 1995 tunnistukseen [3]. Kolme vuosilukua, kolme eri kysymystä, ja jokainen niistä vastaa vain omaan kohtaansa.

Kannabinoidit on ryhmänimi, ja nimet sen sisällä pidetään erillään, koska kirjaukset ovat eri julkaisuista. Terpeeni ja terpeenit kuuluvat toiseen nimilistaan, ja niistä kirjoitetaan omilla sivuillaan. Synteettinen kannabinoidi ja synteettiset kannabinoidit ovat niin ikään omia nimikkeitään, eivätkä ne ole samaa nimeä kuin kasvin kannabinoidit.

CBD-öljy on se muoto, jonka kohdalla tämä kysymys tulee useimmin vastaan. Muoto ja molekyyli menevät helposti ristiin, mutta ne ovat eri asioita: tällä sivulla luetut kirjaukset koskevat molekyylejä, reseptoreita ja kudoksia [1][2][3]. Loput luvut ovat valmistekohtaisia, ja ne luetaan etiketistä ja eräsertifikaatista.