Anandamidi: endokannabinoidi, joka sai nimensä sanasta ananda

Sidos reseptoriin, ja entsyymi joka lopettaa signaalin

Anandamidi sitoutuu kannabinoidireseptoriin, ja juuri tuo sidos on molekyylin määrittävä ominaisuus. Devanen ja kollegoiden vuonna 1992 julkaisemassa työssä aivokudoksesta eristettiin yhdiste, sen rakenne määritettiin ja sitoutuminen kannabinoidireseptoriin osoitettiin, kaikki samassa raportissa [1]. Kolme asiaa peräkkäin: eristys, rakenne, sidos. Siitä lähtee liikkeelle koko nimike, ja siihen palataan aina, kun anandamidista kysytään jotain uutta.

Ennen vuotta 1992 asetelma oli toisin päin. Reseptori tunnettiin, mutta elimistön puoleinen kumppani oli avoin kysymys. Vuoden 1992 raportti nimesi aivokudoksen ainesosan, ja sen jälkeen molekyyli luokiteltiin elimistön omaksi kannabinoidiksi, endokannabinoidiksi. Samassa liikkeessä se asettui endokannabinoidijärjestelmän keskiöön [1].

Toinen puoli mekanismista on poistuminen. Anandamidin puhdistuma on entsymaattinen [1]. Sidos aloittaa, entsyymi päättää. Näin kuvattuna anandamidi ei ole varasto vaan lyhytkestoinen tapahtuma, ja tapahtuman kesto riippuu siitä, kuinka nopeasti entsyymi ehtii työhönsä. Poistumisen entsymaattinen luonne on myös syy siihen, miksi molekyyliä ei kirjata pitkäkestoiseksi läsnäoloksi vaan nopeasti päättyväksi signaaliksi [1]. Järjestys pysyy tällä sivulla samana: ensin mekanismi, sitten nimi.

Ananda ja amidi samassa sanassa

Nimi on kaksiosainen. Alkuosa tulee sanskritin sanasta ananda, loppuosa yhdisteen kemiallisesta ryhmästä eli amidista. Loppuosa ei ole koriste vaan luokka. Nimivalinnan tekivät ne tutkijat, jotka eristivät yhdisteen aivokudoksesta vuonna 1992 [1].

Tämä on samalla anandamidista useimmin toistettu yksittäinen tieto [1]. Sen voi lukea juuri sellaisena kuin se on: nimeämishetki, ei mitattu lukema. Nimi kertoo, miten yhdiste ristittiin sinä vuonna, jona se ensimmäisen kerran saatiin kudoksesta erilleen. Se ei kerro määristä eikä ihmisillä tehdyistä mittauksista. Kaksi kysymystä pysyy siis erillään: mistä nimi tulee ja mitä molekyylistä on osoitettu. Kemian puolella nimi on tarkka, ja se tarkkuus näkyy vertailussa myöhemmin tällä sivulla.

Vuoden 1992 raportti rivi riviltä

Kysymys siirtyi kasvista nisäkkääseen

Vuoden 1992 seuraus näkyy siinä, mistä ylipäätään kysytään. Sitä ennen kannabiksen farmakologia oli kysymys kasvista: mitä kasvi sisältää ja mihin sen yhdisteet tarttuvat. Sen jälkeen kysymys koskee nisäkkäässä asuvaa signaalijärjestelmää, ja kasviperäiset kannabinoidit asettuvat siinä osittain sopiviksi yhdisteiksi [1]. Aihe siis vaihtui, ei vain laajentunut. Yksi julkaisu, uusi aihe.

Koeasetelmissa tämä näkyy suoraan. Vuoden 1992 jälkeen painopiste ei ole anandamidin lisääminen järjestelmään vaan sen poistumisen hidastaminen, ja se mitä alavirrassa sitten mitataan. Kun puhdistuma on entsymaattinen, entsyymin hidastaminen on suorin tapa nostaa molekyylin määrää siellä, missä se jo on [1]. Havainto on siis usein alavirran havainto.

Toinen seuraus on ryhmittely. Sitoutuminen kannabinoidireseptoriin on se ominaisuus, jonka perusteella elimistön oma molekyyli luetaan samaan yhteyteen kasvin kannabinoidien kanssa [1]. Ryhmänimi kannabinoidit kattaa siis kaksi eri alkuperää, ja nimet menevät helposti ristiin, jos alkuperää ei sanota ääneen. Anandamidi on tästä kahtiajaosta selkein esimerkki: aivokudoksesta vuonna 1992 eristetty yhdiste, joka silti luetaan kannabinoideihin [1].

Suora aktivointi ja kaksi eri lukemaa

Fenwickin ja kollegoiden vuoden 2017 tutkimuksessa tarkasteltiin anandamidin suoraa aktivointia sensorisella ionikanavalla [2]. Kirjaukseen jäi yksi hankala kohta: kalsiumvasteet ja virtavasteet erkanivat toisistaan eivätkä seuranneet toisiaan [2].

Tuo erkaneminen on tekninen havainto. Sama sidos näyttää erilaiselta sen mukaan, mitä mitataan, joten lukema kuuluu mainita mittaustavan kanssa [2]. Löydös on luokkansa mukaan mekanistinen: se koskee molekyyliä ja kanavan käyttäytymistä, ja se on yhden ryhmän kirjaus vuodelta 2017 [2]. Se ei ole annosluku eikä ihmisiä koskeva lausuma [2]. Reseptorien ulkopuoliset kohteet ovat tässä kirjallisuudessa yksittäisiä löydöksiä, eivät vakiintunutta yhteisymmärrystä, ja niin ne kannattaa lukea [2].

Anandamidi ja 2-AG: kemia, järjestys ja entsyymit

Mihin vuoden 2017 löydös pysähtyy

Tämän sivun työtapa on sama kuin laboratorion: kerrotaan mitä on osoitettu, nimetään signaalin päättävä mekanismi ja pysähdytään näytön rajaan [2]. Vuoden 2017 kirjaus on hyvä koetinkivi, koska se on yhtä aikaa kiinnostava ja rajattu. Kiinnostava, koska kohde on reseptorien ulkopuolella. Rajattu, koska kaksi mittaustapaa antoi eri kuvan samasta sidoksesta [2]. Attribuutio tulee ennen innostusta, ja kohdennus kirjataan joka kerta erikseen [2].

Anandamidin peruskirjaus ei tämän myötä muutu. Sidos kannabinoidireseptoriin ja entsymaattinen puhdistuma ovat vuoden 1992 raportin tietoja [1]. Vuoden 2017 havainto tulee niiden rinnalle omana rivinään, ei niiden korvaajana.

• Mitattu asia: anandamidin suora aktivointi sensorisella ionikanavalla, kirjattuna Fenwickin ja kollegoiden vuoden 2017 tutkimuksessa [2].
• Kaksi lukemaa samasta asetelmasta: kalsiumvasteet ja virtavasteet erkanivat toisistaan eivätkä seuranneet toisiaan, mikä on julkaisun oma keskeinen huomio [2].
• Tulkinta pysyy teknisenä: mittaustapa määrää, miltä sama sidos näyttää, joten lukemaa ei irroteta menetelmästä [2].
• Status: mekanistinen löydös molekyylistä ja kanavan käyttäytymisestä, yhdeltä ryhmältä ja yhdeltä vuodelta [2].
• Rajauksen ulkopuolella: annosluvut ja ihmisiä koskevat lausumat eivät kuulu tähän kirjaukseen [2].
• Lukutapa reseptorien ulkopuolisiin kohteisiin: yksittäisiä löydöksiä, ei vakiintunutta yhteisymmärrystä [2].
• Perusrivit pysyvät paikoillaan: sitoutuminen kannabinoidireseptoriin ja entsymaattinen puhdistuma, molemmat vuoden 1992 raportista [1].

Hakukentän naapurit ja niiden omat luettelot

Anandamidia haetaan harvoin yksin. Sen viereen kirjoitetaan hakukenttään sanoja, jotka kuuluvat eri luetteloihin, ja siinä nimet menevät helposti ristiin. Ryhmänimi kannabinoidit on tästä paras esimerkki: sen sisällä ratkaisee alkuperä, ja elimistön oma molekyyli luetaan mukaan sillä perusteella, että sitoutuminen kannabinoidireseptoriin osoitettiin vuonna 1992 [1].

Tämä sivu pysyy aivokudoksesta vuonna 1992 eristetyssä molekyylissä ja kahdessa siitä kirjatussa julkaisussa [1][2]. Valmisteita, säädöksiä ja kasvin muita ainesosia koskevat kysymykset luetaan omista merkinnöistään, koska niiden aineisto on eri.

• Kannabinoidit: ryhmänimi, joka kattaa sekä kasviperäiset yhdisteet että elimistön omat molekyylit. Anandamidin kohdalla peruste on vuonna 1992 osoitettu sidos [1].
• Synteettiset kannabinoidit ja synteettinen kannabinoidi: oma nimikkeensä, joka ei kuulu tähän kirjaukseen. Anandamidi on aivokudoksen ainesosa [1].
• Terpeenit ja yksittäinen terpeeni: hampun kemian toinen nimiluettelo, joka luetaan omista merkinnöistään, ei endokannabinoidien kirjallisuudesta.
• CBD-öljy: valmistenimike, jonka sisältö luetaan etiketistä ja eräsertifikaatista. Anandamidi taas on elimistön oma molekyyli, eikä se ole pullon lukema.
• CBD:n laillisuus: säädöskysymys, johon vastataan säädösteksteistä, ja se kulkee eri polkua kuin vuoden 1992 eristysraportti.
• 2-AG: toinen kirjallisuutta hallitseva endokannabinoidi, monoasyyliglyseroli, jonka puhdistumaentsyymiksi on nimetty monoasyyliglyserolilipaasi.