Terpeenitaulukko: tuoksut, kiehumispisteet ja lähteet

Nenä tunnistaa tuoksun sekunnissa. Nimeä se ei anna. Analyysiraportti tekee päinvastoin: se luettelee molekyylien nimet, mutta ei kerro, miltä yksikään niistä tuoksuu. Terpeenitaulukko on se kohta, jossa nämä kaksi asetetaan rinnakkain samalle riville.

Kahdeksan nimeä yhdellä silmäyksellä

1. Taulukon laajuus on kahdeksan terpeeniä. Ne on valittu siksi, että juuri nämä nimet toistuvat hampusta ja kannabiksesta tehdyissä raporteissa yleisimmin.
2. Sarakkeita on neljä: terpeenin nimi, tunnettu hajukuvaus, likimääräinen kiehumispiste ja kasvit, joista yhdistettä tunnetaan määrällisesti.
3. Nimi tarkoittaa kemiallista identiteettiä. Sama nimi on sama molekyyli, olipa näyte hamppua, yrttiä tai puun kuorta.
4. Hajukuvaus on kirjoitettua kieltä. Se kertoo, mihin nenä yhdisteen liittää, eikä sitä lueta mittaustuloksena.
5. Kiehumispiste on fysikaalinen ominaisuus, ja se koskee puhdasta, eristettyä yhdistettä.
6. Lämpötilat ovat kirjallisuudesta poimittuja likiarvoja. Ne on pyöristetty, ja julkaistut luvut eroavat lähteestä toiseen.
7. Humuleenin kohdalla lukee 106-107 °C. Se on pelkkä arvio eikä normaali-ilmanpaineessa määritetty kiehumispiste, jota voisi verrata muihin riveihin suoraan.
8. Neljäs sarake nimeää tuttuja kasveja. Sama terpeeni voi esiintyä useassa niistä, ja lista pysyy lyhyenä tarkoituksella.
9. Viidettä saraketta ei ole. Taulukko ei esitä väitettä terpeenien osuudesta elimistössä, ja se on aivan oma, selvästi avoimempi kysymys.

Neljä saraketta, neljä eri tietoa

Ensimmäinen sarake on nimi, ja se on kemiaa. Sama nimi tarkoittaa samaa molekyyliä riippumatta siitä, mistä kasvista näyte on otettu. Toinen sarake on tuoksu. Sanat kuten puinen tai sitruksinen kuvaavat sitä, mitä nenä tunnistaa, eivätkä ne ole lukemia mittalaitteesta. Kolmas sarake on kiehumispiste. Neljäs nimeää kasvit, joissa yhdistettä esiintyy määrällisesti, ja niiden joukossa on usein keittiöstä ja puutarhasta tuttuja nimiä.

Täyskirjoisissa hamppu-uutteissa osa kasvin tuoksuvasta jakeesta säilyy kannabinoidien rinnalla. Siksi terpeenien nimet tulevat vastaan silloinkin, kun luetaan CBD-öljystä ja sen ainesosaluettelosta. Hakukentässä kirjoitetaan tavallisesti terpeeni yksikössä, vaikka analyysissa terpeenit ovat aina luettelo: yksi näyte, monta nimeä peräkkäin.

Lämpötila on mitattu puhtaasta aineesta

Kiehumispistesarakkeen luvut kuvaavat eristettyä yhdistettä, eivät pullon sisältöä. Kasviuutteessa terpeenit ovat seoksena, kymmenien haihtuvien yhdisteiden joukossa, ja seos käyttäytyy lämmetessä eri tavalla kuin yksi puhdas molekyyli koeputkessa. Humuleenin lukema on tästä hyvä muistutus: 106-107 °C on arvio, joka ei asetu samalle asteikolle muiden rivien kanssa. Kun sarakkeessa lukee noin, sana kuuluu merkintään eikä ole kirjoittajan varovaisuutta.

Lähdesarakkeen päällekkäisyydet

Taulukkoa alaspäin selatessa käy nopeasti selväksi, että sama terpeeni esiintyy kasveissa, jotka ovat toisilleen aivan vieraita. Yksi rivi voi nimetä havupuun, mausteen ja yrtin. Se ei ole taulukon virhe. Terpeeni on molekyyli, ei kasvin sormenjälki, ja kasvikunta rakentaa samaa yhdistettä useassa eri paikassa. Päällekkäisyys kertoo kemiasta, ei siitä että kaksi kasvia olisivat sukua toisilleen.

Tästä seuraa myös se, miksi taulukkoa ei voi lukea lajikuvauksena. Rivit on järjestetty molekyylien mukaan. Kasvi, jonka tuoksun tunnistaa käytävän toisesta päästä, voi näkyä kolmella rivillä eikä yhdelläkään omanaan.

Yhtä kasvilajia kohti ei ole omaa riviä

Yksi laji, yksi rivi olisi kätevä ajatus, mutta se ei vastaa sitä, miten terpeenit määritellään. Nimi tulee molekyylistä, ja määrä vaihtelee yksittäisen kasvin tasolla huomattavasti. Siksi tämä sivu pysyy tuoksujen, lämpötilojen ja lähteiden puolella. Sille, mitä terpeenit kemiallisesti ovat, miten ne kasvissa syntyvät ja millä menetelmillä ne laboratoriossa mitataan, on Cibdolin sanastossa oma yleiskatsauksensa.

Mitä taulukko jättää auki

Neljä saraketta on lyhyt lista, ja se on tarkoituksellisesti lyhyt. Kysymys terpeenien osuudesta kannabinoidien rinnalla on kiistanalainen, eikä taulukko ota siihen kantaa millään rivillä.

Russon vuonna 2011 julkaistussa katsauksessa esitettiin, että kannabiksen terpenoidit ja kannabinoidit olisivat keskinäisessä yhteydessä ja että asiaa kannattaisi tutkia tarkemmin [1]. Samassa katsauksessa myrseeni kirjattiin kasvin yleisimmäksi terpenoidiksi [1]. Myrseeni on myös se nimi, joka raportoidaan useimmin vallitsevana monissa kannabis- ja hamppulajikkeissa, mutta yksittäisten kasvien välinen hajonta on suurta. Ehdotuksen tila on tässä olennaista: se on keskusteltavana oleva hypoteesi, ei ratkaistu havainto. Entourage-ilmiötä käsittelevällä sivulla molemmat puolet on kirjattu rinnakkain, myös ne kohdat joissa aineisto on ohut.

Nimikkeiden erot kannattaa pitää mielessä samalla. Terpeenit ovat oma yhdisteryhmänsä, kannabinoidit toinen, ja synteettiset kannabinoidit kolmas erillinen nimike, joka ei kuulu näihin luetteloihin lainkaan. Myös CBD:n laillisuus on oma aiheensa, joka ratkeaa säädöstekstistä eikä terpeenien nimilistasta. Tuoksuja ja lämpötiloja koskeva taulukko vastaa siis kapeaan kysymykseen. Se on samalla se osa aihetta, jossa lukemat ovat kaikkein vakiintuneimpia.

Haihtuvuus ja julkaistujen lukujen hajonta

Matalat lukemat lähtevät ensin

Kiehumispistesarake on taulukossa siksi, että terpeenit ovat haihtuvia yhdisteitä ja tuoksu muuttuu käsittelyn myötä. Matala kiehumispiste tarkoittaa, että yhdiste lähtee herkemmin kuivauksessa, lämmityksessä ja uutossa. Raskaammat molekyylit pysyvät mukana pidempään, ja tästä nerolidoli ja beetakaryofylleeni ovat taulukon selkeimmät esimerkit. Sama kasvi voi siis tuoksua eri tavalla tuoreena ja kuivattuna, vaikka nimilista pysyy samana.

Kaksi taulukkoa, kaksi lukua

Jos vertaa kahta julkaistua terpeenitaulukkoa, samasta yhdisteestä löytyy usein kaksi eri astelukua. Kumpikaan ei ole väärässä. Jokainen taulukon lämpötila on likimääräinen alue, ja lähteet pyöristävät eri tavalla. Määritysolosuhteet, kuten paine, muuttavat lukemaa, ja kirjallisuudessa liikkuvat arvot heijastavat sitä. Käytännön lukuohje on yksinkertainen: lue lämpötila suuruusluokkana, joka kertoo mitkä yhdisteet haihtuvat ensin, ei tarkkana rajana kahden asteen sisällä.