Kannabisöljy: sama nimitys, kolme eri sisältöä

Yksi sana, useampi kuin yksi pullon sisältö

Kannabisöljy on nimitys, ei mittaustulos. Sana kertoo, mistä kasvista lähtöaine on peräisin, mutta se ei kerro, mitä pullossa on. Kolme eri asiaa kulkee saman sanan alla, ja ne eroavat toisistaan sekä kokoonpanoltaan että siltä osin, mitä pakkauksessa lukee. Siksi järkevä lukujärjestys alkaa etiketistä ja jatkuu eräsertifikaattiin, ei tuotenimestä.

Ensimmäinen sisältö on pipettipullo, jonka etiketissä lukee kannabidiolin prosenttiosuus. Tämä on se valmisteryhmä, jota haetaan hakukentässä yleensä sanoilla cbd öljy. Pullossa on kaksi ainesosaa: väkevöity uute ja kantajaöljy, johon uute on laimennettu. Prosenttiluku koskee kannabidiolia. Se ei ole yleisluku koko sisällöstä, eikä se yksinään kerro, mitkä muut yhdisteet uutteessa on nimetty. Uutteen lähtöaineeksi on kirjattu kukka- ja lehtimassa, joten kysymys kasvinosasta ratkeaa jo ennen kuin päästään pitoisuuslukuun.

Toinen sisältö on runsaasti THC:tä sisältävä uute. Cibdol ei valmista eikä myy sellaista valmistetta, eikä tälle sivulle ole kirjattu sen valmistustapaa. Nimitys on silti sama, ja juuri siinä on koko aiheen ydin: kaksi hyvin erilaista uutetta on kuljetettu samalla sanalla, ja ne menevät helposti ristiin, kun katsotaan vain pullon kylkeä. Ero on pitoisuuksissa, ja pitoisuudet ovat asiakirjan tietoa.

Kolmas käyttötapa on kielellinen. Aiemmin sana kannabisöljy kattoi laajemman joukon asioita kuin nykyään, ja sillä viitattiin lähes mihin tahansa hampusta peräisin olevaan öljymäiseen valmisteeseen. Käyttöala on sen jälkeen kapeutunut, mutta vanha laaja merkitys näkyy edelleen keskustelussa. Kun lukija tulee hakukentän kautta, hän voi siis etsiä kolmea eri asiaa yhdellä sanalla, ja sama sana palvelee kaikkia kolmea hakua yhtä huonosti.

Myynnin puoli on oma kysymyksensä, ja hakusana cbd laillisuus osuu tarkalleen siihen. EU:ssa myynti on sallittu, kun THC-pitoisuus pysyy sovellettavan rajan alapuolella. Raja on kirjattu pitoisuutena, eli se on luku, joka luetaan analyysistä. Tuotenimi ei ilmoita sitä lukua, eikä ilmoita myöskään sitä, mistä kasvinosasta uute on tehty. Nämä kaksi tietoa asuvat eri paikassa kuin sana pullon kyljessä.

Käytännössä kolme tietoa erottaa pullot toisistaan silloinkin, kun kyljessä lukee sama sana: mistä biomassasta uute on valmistettu, mitkä yhdisteet analyysissä on nimetty ja mikä kantajaöljy on ilmoitettu ainesosaluettelossa. Nämä kolme kohtaa löytyvät pakkauksesta ja eräsertifikaatista. Nimitys itse jää niiden ulkopuolelle, ja sen takia sanaa kannabisöljy kannattaa lukea otsikkona eikä määrittelynä. Otsikko kertoo aiheen. Asiakirja kertoo sisällön.

Sama laji, kaksi eri viljelylinjaa

Kasvitieteellisesti hamppu ja huumekäyttöön valittu kannabis ovat samaa lajia, Cannabis sativa L. Erottelu ei kulje sukujuurta pitkin, vaan sen kemian mukaan, joka viljelyssä on valittu. Tämä on käytännön luokitus, ja se muotoiltiin nykyiseen muotoonsa Smallin ja Cronquistin vuoden 1976 julkaisussa [1]. Sama laji, kaksi eri linjaa: se on koko lähtökohta, josta nimitysten hämmennys alkaa.

Vuoden 1976 jaottelu lähtee valitusta kemiasta, ei kasvin ulkonäöstä [1]. Kaksi kasvia voivat olla botaanisesti sama laji ja tuottaa hyvin eri kemiaa. Teollisen puolen kirjatuissa kriteereissä esiintyy myös tiheys, eli viljelyn tapa on osa sitä, mitä sanalla hamppu on tarkoitettu. Kasvin nimi pysyy siis samana, kun taas se, mitä pihkasta löytyy, vaihtelee linjasta toiseen.

Mitä pihkasta sitten löytyy? ElSohlyn ja Sladen vuoden 2005 katsauksessa kasvin pihkasta on kuvattu yli sata kannabinoidia sekä terpeenejä ja muita kasviyhdisteitä [2]. Tästä seuraa yksi käytännön johtopäätös: uutteen kemia on profiili, ei yksi luku. Yksi prosenttiluku etiketissä vastaa yhteen kysymykseen kerrallaan, kun taas analyysissä nimikkeitä on rivi toisensa jälkeen.

Sanasto seuraa tästä suoraan. Sana kannabinoidit on ryhmänimi, jonka alle kuuluvat kymmenet kuvatut yhdisteet, ja yksittäisen molekyylin nimi kirjoitetaan ryhmänimen jälkeen. Sana terpeeni on toisen ryhmän nimi, ja muoto terpeenit tarkoittaa samaa luetteloa monikossa. Molemmat nimikeryhmät on kuvattu samasta kasvimateriaalista, samasta pihkasta [2]. Siksi ne esiintyvät usein samassa asiakirjassa peräkkäisinä sarakkeina.

Hakukentässä kirjoitetaan myös muotoja synteettinen kannabinoidi ja synteettiset kannabinoidit. Ne osoittavat toiseen nimiryhmään kuin ne yhdisteet, jotka on kirjattu kasvin pihkasta, ja niiden kohdalla kysymys koskee eri nimikkeitä kuin tällä sivulla käsiteltyjä uutteita. Ryhmänimien pitäminen erillään on tässä aiheessa tarkkuuden perusta, koska nimet muistuttavat toisiaan enemmän kuin niiden takana olevat luettelot.

Kartta on tähän asti siis kaksitasoinen. Ylimpänä on laji, joka on yksi. Sen alla on viljelylinja, joka valitaan kemian perusteella. Vasta kolmannella tasolla tulee se uute, joka päätyy pulloon, ja neljännellä se asiakirja, jossa uutteen nimikkeet on lueteltu. Nimitys kannabisöljy asettuu jonnekin ensimmäisen ja kolmannen tason väliin, ja juuri siksi se jättää niin monta kohtaa auki. Neljäs taso on se, jolta luvut luetaan.

Happomuodosta uutteeksi ja kantajaöljyyn

Elävässä kasvissa yhdisteet ovat pääosin happomuodoissa. Kannabidiolin happomuoto on CBDA ja tetrahydrokannabinolin happomuoto THCA, ja ne muuttuvat neutraaleiksi muodoiksi CBD ja THC lämmön ja ajan myötä [2]. Tästä syystä laboratorioraportissa on tyypillisesti sekä happomuoto että neutraali muoto omalla rivillään. Kaksi riviä, yksi näyte: raportti kertoo samalla myös jotakin näytteen historiasta.

Uutteen valmistus etenee vaiheina, ja jokainen vaihe rajaa sitä, mitä pulloon lopulta jää. Lähtöaine on kukka- ja lehtimassa. Massasta erotetaan uuttamalla, esimerkiksi ylikriittisellä hiilidioksidilla, pihkan yhdisteet, ja kasvimateriaali jää erilleen. Jäljelle jää väkevöity uute. Uute standardoidaan ja laimennetaan kantajaöljyyn, ja vasta tässä vaiheessa syntyy se pipettipullo, jota kaupassa katsotaan.

Järjestys kannattaa lukea juuri tässä suunnassa. Uute valmistuu ensin, ja öljy syntyy vasta sen jälkeen, kun väkevöity uute on laimennettu. Kantajaöljy on siis eri ainesosa kuin uute, ja ainesosaluettelossa ne ovat eri kohdissa. Kun sama sana kannabisöljy asetetaan tämän ketjun päälle, se ei erottele näitä vaiheita lainkaan: se kuulostaa yhdeltä aineelta, vaikka pullossa on kaksi ainesosaa.

Tämä selittää myös sen, miksi profiili on tarkempi tapa puhua kuin yksittäinen luku. Kun pihkassa on kuvattu yli sata kannabinoidia sekä terpeenejä ja muita kasviyhdisteitä [2], uuttovaihe ratkaisee, mitkä niistä siirtyvät väkevöityyn uutteeseen ja mitkä jäävät kasvimateriaaliin. Kahdella uutteella voi olla sama prosenttiluku ja eri nimikeluettelo. Analyysi näyttää eron, tuotenimi ei.

Happomuotojen ja neutraalien muotojen pari on samasta syystä tärkeä lukukohta. Jos raportissa on nimetty CBDA erikseen ja CBD erikseen, kaksi riviä koskee samaa molekyylirunkoa eri muodossa, ja lämpö sekä aika ovat se, mikä siirtää painopistettä rivien välillä [2]. Sama pätee THCA:han ja THC:hen. Säädösten puolella luvut on kirjattu pitoisuuksina, joten myös tämä kohta luetaan asiakirjasta.

Ketju on siis lyhyt kertoa ja pitkä toteuttaa: biomassa, uutto, erotus, väkevöity uute, standardointi, laimennos kantajaöljyyn. Kuusi vaihetta, joista pullon kylki mainitsee harvoin yhtäkään. Se, mikä pullosta on tarkistettavissa ennen avaamista, on etiketin pitoisuus, ainesosaluettelo ja erän analyysi. Nämä kolme asiakirjaa vastaavat kysymyksiin, joita nimitys ei edes esitä.

Prosentti, millilitra ja se, mihin sarakkeeseen pullo kuuluu

Numerot ovat se kohta, jossa nimitys lopullisesti menettää merkityksensä. Kymmenen millilitran pullo, jonka etiketissä lukee 10 % CBD, sisältää noin 1 000 mg kannabidiolia. Sama 1 000 mg 30 millilitran pullossa on hieman yli 3 %. Kokonaismäärä on siis identtinen, prosenttiluku täysin eri. Kaksi lukua, kaksi eri kysymystä.

Prosentti on suhdeluku: se kertoo, kuinka suuri osa pullon sisällöstä on kannabidiolia. Milligrammaluku on kokonaissumma: se kertoo, paljonko pullossa on kaikkiaan. Kun pullon tilavuus kasvaa ja kokonaissumma pysyy samana, prosentti laskee ilman että pullosta on poistettu mitään. Tämän takia kahden valmisteen vertailu pelkän prosenttiluvun perusteella jää kesken, jos pullokoko on eri.

Sama pätee toiseen suuntaan. Kaksi pulloa voivat ilmoittaa saman prosenttiluvun, ja kokonaismäärä on silti eri, koska millilitroja on eri määrä. Etiketti ilmoittaa nämä kaksi asiaa yleensä rinnakkain, ja lukujärjestys on yksinkertainen: ensin tilavuus, sitten pitoisuus, ja näistä kahdesta seuraa kokonaissumma. Laskutapa on aritmetiikkaa, ei tuotelupausta.

Kun kolme sisältöä asetetaan samaan kartastoon, Cibdolin öljyt sijoittuvat ensimmäiseen sarakkeeseen, siihen jossa pullossa on väkevöity uute kantajaöljyyn laimennettuna ja etiketissä kannabidiolin pitoisuus. Toinen sarake, runsaasti THC:tä sisältävä uute, jää valikoiman ulkopuolelle: sitä ei valmisteta eikä myydä, eikä sen valmistustapaa ole kirjattu tälle sivulle. Ero sarakkeiden välillä on kirjattu pitoisuuksina, ei markkinointisanoina.

Työ kannabinoidien parissa on jatkunut vuodesta 2014, ja siihen aikaan sana kannabisöljy kattoi laajemman käytön kuin nykyään. Nykyinen valikoima ja sen eräsertifikaatit ilmoittavat asiat nimikkeittäin: pitoisuus, happomuoto, neutraali muoto, kantajaöljy. Vanha laaja sana ei ilmoita mitään näistä. Sekin on tieto, joka kannattaa pitää mielessä, kun vastaan tulee vuosia vanha keskustelu tai vanha pakkausteksti.

Lukutapa pysyy siis samana riippumatta siitä, mikä sana pullon kyljessä on. Biomassa, josta uute on tehty. Nimikkeet, jotka analyysissä on lueteltu, kannabinoidit ja terpeenit omina sarakkeinaan [2]. Pullokoko ja pitoisuus samalla silmäyksellä. Kantajaöljy ainesosaluettelosta. Ja jos kysymys koskee myyntiä EU:ssa, se ratkeaa THC-pitoisuudella ja sovellettavalla rajalla, eli luvulla asiakirjassa. Sana kannabisöljy on hakusana. Etiketti ja eräsertifikaatti ovat se osa, joka on tarkistettavissa.