CBD, THC ja hampun muu kannabinoidiperhe

Kaksi lyhennettä, kaksi eri vuosilukua

Pullo pöydän kulmalla, hakukenttä auki

Ruskea lasipullo seisoo keittiön pöydän kulmalla, korkki vielä kiinni. Etiketissä on kolme kirjainta ja prosenttiluku. Puhelin on toisessa kädessä, ja hakukenttään on kirjoitettu ensin cbd öljy ja heti perään toinen kysymys: mitä eroa on CBD:llä ja THC:llä. Järjestys on melkein aina tuo. Ensin tuote, sitten kysymys siitä, mitä pullon sisällössä oikeastaan on ja miten se eroaa siitä toisesta lyhenteestä, joka tulee samasta kasvista ja josta puhutaan aivan eri sävyyn.

Kysymys on aiheellinen. Molemmat nimet kuuluvat samaan yhdisteryhmään, ja molempia on kuvattu samasta kasvista. Silti ne on kirjattu tutkimuskirjallisuuteen eri aikoina ja eri menetelmin, ja reseptoritutkimuksen puolella niistä on tehty erilaiset merkinnät.

Sama tilanne toistuu myymälän hyllyllä ja verkkokaupan tuotesivulla. Kaksi lyhennettä näyttävät samanlaisilta, koska kolme kirjainta on kolme kirjainta. Kemiassa ero ei ole kirjaimissa vaan siinä, mitä kummastakin molekyylistä on mitattu ja milloin. Tällä sivulla luetaan sitä, mikä on julkaistu: mitä vuonna 1940 kuvattiin, mitä vuonna 1964 eristettiin, mitä vuonna 1990 määritettiin ja mitä samat katsaukset jättävät auki.

Kannabidioli ja tetrahydrokannabinoli täydellä nimellä

CBD on lyhenne kannabidiolista. Molekyylin rakenne kirjattiin vuonna 1940, ja lähtöaineena oli villin hampun uute [1]. Merkintä on siis vanhaa perua: nimi ja rakenne olivat paperilla kauan ennen kuin sana kannabinoidit alkoi näkyä kauppojen hyllyillä.

THC eli tetrahydrokannabinoli eristettiin ja luonnehdittiin vuonna 1964 [2]. Kaksi vuosilukua, kaksi julkaisua, kaksi molekyyliä. Sama kasvi.

Nimet ovat pitkiä, ja siksi lyhenteitä käytetään. Kannabidioli lyhenee CBD:ksi, tetrahydrokannabinoli THC:ksi. Ryhmän nimi on kannabinoidit, ja se kattaa nämä kaksi sekä joukon muita nimiä, joita samoista kasvikemian katsauksista löytyy [4]. Lyhenne ei kerro molekyylistä muuta kuin sen, mistä nimestä puhutaan.

Kolmas vuosiluku ratkaisee erottelun. Vuonna 1990 julkaistiin kannabinoidireseptorin rakenne ja kloonatun komplementaarisen DNA:n toiminnallinen ilmentäminen [3]. Sen jälkeen kysymys ei ollut enää päätellystä kohteesta vaan määritetystä molekyylikohteesta. Reseptori sai nimen CB1, ja sitä on runsaasti keskushermostossa.

Tästä syntyy se ero, jota hakukentässä etsitään. THC sitoutuu CB1-reseptoriin ja aktivoi sen, ja tämä reitti on kirjallisuuden vakiintunut lähtökohta [3]. CBD:n toiminta samassa reseptorissa on kuvattu erilaiseksi: suoraa aktivaatiota ei ole kirjattu. Juuri tämä on julkaisuissa se vakiintunut selitys, jonka takia kaksi samasta kasvista kuvattua molekyyliä pidetään toisistaan erillään, riippumatta siitä, mikä prosenttiluku etiketissä lukee.

Vuosi 1990 ja määritetty molekyylikohde

Ennen tuota vuotta kohde oli päätelty. Havaintoja oli, mutta itse reseptoria ei oltu kuvattu. Vuonna 1990 julkaistiin kannabinoidireseptorin rakenne sekä kloonatun komplementaarisen DNA:n toiminnallinen ilmentäminen [3]. Ero kuulostaa pieneltä. Se ei ole pieni.

Kun reseptori on kloonattu ja ilmennetty toiminnallisesti, kohde on määritetty eikä enää päätelty. Nimi vakiintui muotoon CB1. Reseptoria on runsaasti keskushermostossa, ja juuri tämä yhdistelmä, määritetty kohde ja sen sijainti, on se paikka, johon THC:tä koskeva merkintä kiinnittyy: reitti kulkee CB1:n kautta [3].

Kahdessa aiemmassa merkinnässä oli kysymys molekyylistä. Vuoden 1940 julkaisu kuvasi kannabidiolin rakenteen villin hampun uutteesta [1], ja vuoden 1964 työ eristi ja luonnehti THC:n [2]. Kumpikin kertoo, miltä molekyyli näyttää. Kohteesta ne eivät kerro mitään. Vasta vuoden 1990 julkaisu toi kuvaan reseptorin, ja siitä eteenpäin kahta nimeä on voitu lukea samassa asetelmassa.

Sanastossa on kolme tasoa, ja ne on syytä pitää erillään. Kannabinoidit on ryhmän nimi. Kannabidioli ja tetrahydrokannabinoli ovat yksittäisten molekyylien nimiä. CB1 on reseptorin nimi, eli kohteen nimi eikä yhdisteen nimi. Kun nämä kolme pysyvät järjestyksessä, vuoden 1990 kirjaus asettuu paikalleen ilman tulkintaa.

Runsaudesta on kirjattu sijainti, ei lukua. Keskushermosto on se kudos, jossa CB1-reseptoria on runsaasti [3]. Tarkempia osuuksia tällä sivulla ei ilmoiteta, koska niitä ei näistä lähteistä lueta.

Tämä on myös syy siihen, miksi keskustelussa esitetty kysymys menee usein ohi. Kysymys muotoillaan pitoisuutena, esimerkiksi 5 % tai 20 %, vaikka kirjattu ero on reseptoritasolla. Prosenttiluku kertoo, paljonko yhtä nimettyä molekyyliä erässä on mitattu.

Näin vuoden 1990 julkaisun sisältö asettuu kohta kerrallaan:

• Julkaisuvuosi: 1990 [3].
• Kuvattu asia: kannabinoidireseptorin rakenne.
• Menetelmän ydin: kloonatun komplementaarisen DNA:n toiminnallinen ilmentäminen.
• Lopputulos: määritetty molekyylikohde, ei päätelty kohde.
• Reseptorin nimi: CB1.
• Runsaus: keskushermosto.
• THC ja CB1: sitoutuminen ja aktivaatio samassa reseptorissa [3].
• CBD ja CB1: erillinen merkintä, jossa suoraa aktivaatiota ei ole kirjattu.

Kesken oleva osa kuvasta

Kannabinoidifarmakologiassa on useampi kuin yksi reseptori ja useampi kuin yksi signalointireitti. Se tarkoittaa, että pelkän CB1:n varaan rakennettu kuva on molempien yhdisteiden osalta osittainen. Tämä ei ole kirjoittajan varaus vaan kirjattu tila.

Sama toistuu kasvikemian puolella. Katsauksissa todetaan, että monet ainesosat on tutkittu ohuesti, ja harvinaisempia yhdisteitä koskeva reseptorityö on jäljessä siitä, mitä tästä kahdesta vertailtavasta nimestä on kirjattu [4]. Nimi voi siis olla luettelossa ilman, että sen kohdalla on reseptorimerkintää.

Ohuesti tutkittu tarkoittaa tässä juuri sitä, mitä katsaus sanoo: yhdiste on tunnistettu ja nimetty, mutta sitä koskevaa aineistoa on vähän [4]. Nimi voi olla analytiikassa mukana ja silti puuttua reseptoritutkimuksen puolelta lähes kokonaan. Kaksi eri kirjanpitoa, sama kasvi.

Mikä siis on vakiintunutta? THC ja CB1 samassa lauseessa, sitoutuminen ja aktivaatio [3]. CBD ja CB1 samassa lauseessa, erilainen toiminta ja puuttuva suora aktivaatio. Loppu on eri asteisesti auki, ja se näkyy siinä, miten katsaukset itse muotoilevat lauseensa.

Käytännössä tämä näkyy hakutuloksissa. Sana kannabinoidit tuottaa satoja sivuja, joissa kahdesta nimestä kirjoitetaan pitkästi ja muusta luettelosta lyhyesti. Syy ei ole kaupallinen vaan aineistollinen: kahdesta on julkaistu enemmän kuin muista.

Osittainen kuva ei tee kirjatuista kohdista epävarmoja. Vuoden 1990 reseptorityö on määritetty tulos, ei arvaus [3]. Samalla se on yksi reseptori. Kun yhdisteitä tarkastellaan useamman reseptorin ja useamman signalointireitin läpi, kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, ja siinä kohdassa katsaukset käyttävät varovaisia sanamuotoja.

Tästä syystä tällä sivulla ei ole lukua jokaisen nimen kohdalla. Yksittäisen erän luvut luetaan eräsertifikaatista ja reseptoritasoinen merkintä julkaisuista. Kaksi asiakirjaa, kaksi eri kysymystä.

Auki olevat kohdat luettelona:

• Reseptorien lukumäärä: useampi kuin yksi.
• Signalointireitit: useampi kuin yksi.
• CB1-pohjainen kuva: osittainen sekä CBD:n että THC:n osalta.
• Kasvin ainesosat: monet kuvattu ohuesti [4].
• Harvinaisemmat yhdisteet: reseptorityö jäljessä kahta vertailtavaa nimeä [4].
• Nimiluettelo ja reseptorimerkintä: eivät ole sama asia.

Yli sata nimeä samasta kasvista

Kaksi tunnetuinta ja pitkä luettelo niiden takana

Kasvikemian katsauksissa kannabista kuvataan monimutkaiseksi seokseksi luontaisia kannabinoideja: yli sata tunnistettua yhdistettä sekä terpeenit ja muut kasvimolekyylit [4]. Luku on tässä olennainen. Kahden nimen vertailu on kahden rivin poiminta pitkästä luettelosta.

Luettelo ei ole tasainen. Osasta nimiä on julkaistu paljon, osasta hyvin vähän, ja harvinaisempien yhdisteiden reseptorityö on jäljessä [4]. Sama katsaus, kaksi hyvin eri tiheyttä.

Siksi tämä sivu ei anna osuuksia yhdisteille. Määrät ovat erän tieto, eivät ryhmänimen tieto. Kun tarkoituksena on tietää, mitä yhdessä pullossa on mitattu, luku luetaan eräsertifikaatista, ei kasvikemian katsauksesta.

Yksi asia on hyödyllistä huomata lukemisen kannalta: tunnistettu yhdiste tarkoittaa nimettyä yhdistettä. Se on analytiikan tulos. Sen viereen ei automaattisesti tule reseptorimerkintää, ja juuri tämä epäsymmetria pitää kaksi tunnetuinta nimeä keskustelun keskellä.

Terpeeni on eri nimiryhmä kuin kannabinoidi

Sanaa terpeeni käytetään hampun tuoksuvista molekyyleistä. Katsauksissa terpeenit luetellaan kannabinoidien rinnalla, ei niiden sisällä [4]. Kun siis luetaan yhden valmisteen erittelyä, terpeenit ja kannabinoidit ovat kaksi eri saraketta, vaikka molemmat tulevat samasta kasvikudoksesta.

Yksikkö ja monikko menevät hakukentässä ristiin. Terpeeni tarkoittaa yhtä molekyyliä, terpeenit koko nimiryhmää. Molempia kirjoitetaan hakukenttään, ja molemmat johtavat samaan erotteluun: ryhmän nimi ensin, molekyylin nimi vasta sen jälkeen.

Kannabidioli ja tetrahydrokannabinoli eivät ole terpeenejä. Ne ovat kannabinoideja, joiden vuosiluvut ovat 1940 [1] ja 1964 [2]. Terpeenit ovat oma luettelonsa, jonka nimiä esiintyy samassa katsauksessa kannabinoidien kanssa [4]. Tämä on koko ero, ja se riittää selittämään, miksi kahden nimiryhmän tiedot pidetään eri kohdissa asiakirjaa.

Nimipareja, jotka menevät ristiin

Kolme sanaa aiheuttaa eniten hämmennystä. Ensimmäinen on ryhmänimi kannabinoidit, joka ei tarkoita yhtä molekyyliä vaan luetteloa, jossa on yli sata tunnistettua yhdistettä [4]. Toinen on CB1, joka ei ole yhdiste vaan reseptori, ja jonka rakenne sekä toiminnallinen ilmentäminen kirjattiin vuonna 1990 [3]. Kolmas on lyhenne, joka näyttää etiketissä pieneltä yksityiskohdalta mutta nimeää täsmällisen molekyylin.

Hakukentässä esiintyy myös termi synteettiset kannabinoidit, joskus yksikössä synteettinen kannabinoidi. Se on oma nimiryhmänsä. Tällä sivulla siteeratut lähteet käsittelevät kasvista kuvattuja yhdisteitä: kannabidiolin rakennetta villin hampun uutteesta [1], THC:n eristystä [2], reseptorin määritystä [3] ja kasvin ainesosaluetteloa [4]. Synteettisiä nimikkeitä ei näissä neljässä julkaisussa luetella, joten niitä koskevat luvut haetaan muualta.

Sama pätee tuotepuolelle. Etiketti nimeää yhden molekyylin ja pitoisuuden. Se ei nimeä koko ryhmää, eikä ryhmänimi kerro, mitä yhdessä erässä on mitattu.

Laillisuuskysymys tulee eri asiakirjoista kuin kemia

Yksi yleisimmistä hauista tämän aiheen vierellä on cbd laillisuus. Kysymys on aito, mutta se ei ratkea kemian julkaisuista. Vuosien 1940, 1964, 1990 ja 2005 lähteet kuvaavat rakenteita, eristyksiä, reseptoria ja kasvin ainesosia [1][2][3][4]. Säädöstekstit ovat oma lähdeperheensä, ja niitä luetaan omina asiakirjoinaan.

Mitä siis luetaan mistä? Molekyylin nimi ja sen kirjausvuosi tulevat julkaisusta. Yhden erän mitatut luvut tulevat eräsertifikaatista. Pitoisuus ja pullon tilavuus lukevat etiketissä. Nämä kolme eivät korvaa toisiaan, ja kun ne pidetään erillään, kysymys tarkentuu siihen muotoon, johon on olemassa asiakirja.

Prosenttiluku etiketissä ja kolmannen osapuolen mittaus

Pullon kyljessä on kaksi lukua: pitoisuus ja tilavuus. Valikoimassa tämä näkyy nimissä kuten CBD Oil 10%, ja samaa logiikkaa noudattavat muut vahvuudet. Luku ei ole mainoslause. Se on väite erän sisällöstä, ja väitteen voi tarkistaa.

Eräanalyysit on julkaistu siitä lähtien, kun muotoilutyö alkoi vuonna 2014, ja periaate on yksi ja sama: etiketissä ilmoitettu prosenttiluku on kolmannen osapuolen tarkistettavissa. Tämä on se osa keskustelua, jossa lukija ei tarvitse tulkintaa vaan asiakirjan.

Asiakirja ja julkaisu vastaavat eri kysymyksiin. Eräsertifikaatti kertoo, mitä juuri siitä erästä on mitattu. Vuoden 1990 reseptorityö kertoo, mikä molekyylikohde on määritetty ja millä menetelmällä [3]. Vuoden 2005 kasvikemian katsaus kertoo, kuinka pitkä nimiluettelo kasvista on kuvattu ja kuinka epätasaisesti sitä on tutkittu [4]. Kolme eri paperia, kolme eri kysymystä, ei yhtään päällekkäisyyttä.

Tämän vuoksi cbd öljy -haun tekevä lukija saa käytännössä kaksi erillistä vastausta. Ensimmäinen on kemian puolelta: kannabidioli on nimetty molekyyli, jonka rakenne kirjattiin vuonna 1940 villin hampun uutteesta [1], ja THC on toinen nimetty molekyyli, joka eristettiin vuonna 1964 [2]. Toinen vastaus on asiakirjan puolelta: erän luvut, pitoisuus ja tilavuus.

Se, mitä tästä sivulta ei löydy, on yhtä tärkeää. Täällä ei ilmoiteta osuuksia yksittäisille terpeeneille eikä harvinaisemmille kannabinoideille, koska siteeratut katsaukset kuvaavat luettelon eivätkä yksittäisen erän numeroita [4]. Täällä ei myöskään esitetä lukuja säädöksistä, koska ne luetaan omista teksteistään.

Jäljelle jää selkeä työjärjestys. Nimi ensin, ryhmä sen jälkeen, reseptori kolmantena ja erän mitatut luvut asiakirjasta. Julkaisujen vuosiluvut ovat lähdeluettelossa, ja erän numerot ovat eräsertifikaatissa.