Humala, myrseeni ja hampun kanssa jaettu tuoksukemia

Miksi humalakäpy tuoksuu tutulta?

Kysymys syntyy yleensä sormenpäissä. Käpy hierotaan kahden sormen välissä, sormiin jää tarttuvaa pihkaa, ja nenä tekee oman johtopäätöksensä ennen kuin kukaan ehtii sanoa mitään. Tuttu tuoksu. Sama havainto toistuu hamppupellon laidalla, ja siitä syntyy kysymys, joka on täysin aiheellinen: kuinka lähellä nämä kaksi kasvia oikeastaan ovat toisiaan?

Yhteisiä piirteitä on, ja ne ovat konkreettisia. Molemmissa kasveissa on rauhaskudosta, joka erittää tarttuvaa pihkaa. Molempien pihkasta on nimetty kourallinen terpeenejä, joiden nimet ovat toisen kasvin analyysistä tuttuja. Kaksi asiaa siis jaetaan: rakenne ja tuoksukemia. Sen verran nenä osuu oikeaan, eikä havaintoa kannata ohittaa hörhöilynä.

Sitten tulee raja. Humalasta ei ole kirjattu THC:tä eikä CBD:tä, ja kannabiksen kemia on kuvattu omana kokonaisuutenaan, joka on humalan kemiasta erillinen [1]. Sukulaisuus näkyy muodossa ja tuoksussa. Kannabinoidien nimiluettelossa se ei näy lainkaan. Tämä on koko aiheen tärkein yksittäinen erotus, ja se kannattaa pitää mielessä aina, kun humala ja hamppu päätyvät samaan lauseeseen.

Kysymys kannattaa siis pilkkoa kahtia. Ensimmäinen osa koskee rakennetta: miltä kasvi näyttää, missä pihka syntyy ja mitä sormenpäihin tartuu. Toinen osa koskee kemiaa: mitkä molekyylit siitä pihkasta on nimetty. Ensimmäiseen kysymykseen vastaus on osittain yhteinen. Toiseen se ei ole.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että humalan tuoksun takana on oma kemiansa. Kun käpyöljy analysoidaan, listalla on terpeenejä ja terpenoideja. Nimet menevät helposti ristiin, koska sama terpeeni voi esiintyä kasveissa, jotka eivät ole toisilleen sukua lainkaan. Nenä tunnistaa molekyylin, ei kasvin sukupuuta.

• Molemmissa kasveissa on rauhaskudosta, joka erittää tarttuvaa pihkaa.
• Molempien pihkassa toistuu kourallinen terpeenejä, joiden nimet tunnistaa toisen kasvin analyysistä.
• Jaettuja alueita on kaksi: kasvin rakenne ja tuoksukemia.
• Humalasta ei ole kirjattu THC:tä eikä CBD:tä.
• Kannabiksen kemia on kuvattu erillisenä, omana kokonaisuutenaan [1].

Käpyöljyn kokoonpano ja kaksi terpeeniä

Kun humalakävyn tuoksuva jae erotetaan ja analysoidaan, tulos on yllättävän yksipuolinen. Terpeenit ja terpenoidit kattavat siitä jakeesta lähes koko osuuden. Tästä syystä sana terpeeni toistuu humalan yhteydessä yhtä tiheästi kuin hampun yhteydessä, ja tästä syystä samat nimet vilahtelevat kahden kasvin papereissa.

Terpeenit on ryhmänimi. Se tarkoittaa joukkoa kasveissa esiintyviä yhdisteitä, ei yhtä molekyyliä. Kannabinoidit ovat oma, erikseen luetteloitu ryhmänsä, ja nämä kaksi luetteloa pysyvät toisistaan erillään myös silloin, kun molempia yhdisteryhmiä mitataan samasta näytteestä. Humalan kohdalla listalla on vain toinen näistä kahdesta.

Kaksi käpyöljyn terpeeniä on syy siihen, että tämä sivu on olemassa. Ne ovat niitä nimiä, jotka olutta haistava ja hamppua käsitellyt lukija tunnistaa molemmista yhteyksistä. Toinen niistä on tässä kuvattu tarkemmin, koska se on käpyöljyn analyyseissä eniten esillä.

Myrseeni monen aromilajikkeen suurimpana yksittäisenä osana

Monissa aromilajikkeissa myrseeni on humalaöljyn suurin yksittäinen osa. Tuoksussa se on se sävel, joka kuuluu kaikkein selvimmin, ja siksi käpyä hierova ihminen kohtaa nimenomaan sen. Yhden molekyylin osuus riittää määrittämään koko käpyöljyn ensivaikutelman nenässä.

Sama nimi esiintyy kasveissa, jotka eivät ole humalalle eikä hampulle sukua. Myrseeni on kirjattu esiintyväksi mangossa, sitruunaruohossa, laakerissa ja timjamissa. Se on myös monien kannabiksen kemotyyppien terpeeniluettelossa, ja laboratorioprofiileissa se on usein niiden runsain terpeeni. Kaksi eri kasvia voi siis tuoksua samansuuntaiselta ilman minkäänlaista sukulaisuutta, koska tuoksu tulee molekyylistä eikä perimästä.

Tästä syntyy koko sekaannus, ja tästä se myös purkautuu. Kun joku sanoo, että humala tuoksuu kannabikselta, havainto koskee todennäköisimmin myrseeniä ja sen ympärille kertyneitä muita terpeenejä. Se on tuoksukemiaa, ei kannabinoidikemiaa, ja nämä kaksi asiaa eroavat toisistaan sekä analyysissä että kasvitieteessä.

Sama pihka, terpeenit ja kannabinoidit rinnakkain

Hampun puolella asetelma on erilainen kuin humalassa, koska samasta pihkasta löytyy molempia yhdisteryhmiä. Terpeenit ja kannabinoidit sijaitsevat samassa kudoksessa ja samassa pihkassa, eli ne eivät ole kasvissa erillisissä lokeroissa vaan syntyvät rinnakkain.

Tähän sijaintiin nojaa entourage-hypoteesi. Vuoden 2011 katsauksessaan Russo esitti, että pihkaa kannattaa tarkastella seoksena eikä yhtenä eristettynä yhdisteenä [2]. Ajatus on kirjattu myös omaksi sanastokohdaksi, ja sen tila on rehellisyyden nimissä avoin: kyse on hypoteesista, ja tutkimus on kesken. Cibdol kirjoittaa siitä juuri tässä muodossa, ei vahvempana.

Humala jää tämän keskustelun ulkopuolelle yhdestä yksinkertaisesta syystä. Sen pihkassa on terpeenejä, mutta kannabinoideja siitä ei ole kirjattu, joten seoksesta puuttuu se toinen puoli, jota vuoden 2011 katsaus tarkastelee.

Täyskirjoinen hamppu-uute ja erän terpeenilista

Täyskirjoisessa hamppu-uutteessa on laaja terpeenikirjo kannabinoidien rinnalla, ja tämä seuraa uuttokemian yleisistä periaatteista [2]. Uutto ei poimi yhtä molekyyliä vaan siirtää mukanaan sen, mitä kasvimateriaalissa on. Siksi hakukenttien tavallisin muoto, CBD-öljy, sisältää käytännössä myös terpeenipuolen.

Mitkä terpeenit uutteessa ovat ja missä osuuksissa, on eräkohtainen kysymys. Vastaus luetaan eräsertifikaatista, ei nyrkkisäännöstä. Lajike, kasvuolosuhteet ja käsittely näkyvät numeroissa, joten kahden eri erän luettelot voivat poiketa toisistaan, vaikka nimikkeet ovat samat. Tämä on myös se kohta, jossa lukija pääsee tarkistamaan asian itse sen sijaan että luottaisi yleiseen kuvaukseen.

Humalasta kirjatut tiedot taulukkona

Kattilasta lasiin: mihin terpeenit katoavat ja mihin jäävät

Oluenpanossa humalasta puhutaan lämmön kautta, ja lämpö on juuri se asia, joka ratkaisee terpeenien kohtalon. Pitkä keitto ajaa haihtuvan terpeenijakeen pois. Se on kemiaa, ei sattumaa: haihtuvat molekyylit lähtevät höyryn mukana, ja mitä pidempään kattila kiehuu, sitä vähemmän niitä on jäljellä.

Terpeenit siirtyvät kuitenkin myös oluen puolelle. Osa niistä päätyy valmiiseen juomaan, ja siitä syntyy se tuoksukerros, jota lasin äärellä haistellaan. Kysymys on aina siitä, missä vaiheessa humala kohtaa nesteen ja kuinka kuumana.

Modernissa, runsaasti kylmähumaloidussa oluessa tuore terpeeniprofiili säilyy pitkälti, myrseeni mukaan lukien. Tässä on syy siihen, että kannabishuomio kuullaan yleensä juuri tuollaisen lasin äärellä. Humalaa on lisätty siinä vaiheessa, jossa lämpö ei enää aja tuoksua pois, joten nenään tulee suunnilleen se sama terpeenijoukko, jonka sormet tunsivat kävystä.

Havainto on siis oikea, mutta se koskee terpeenejä. Se ei koske kannabinoideja, joita humalasta ei ole kirjattu, eikä oluen tuoksusta voi päätellä mitään muuta yhdisteryhmää.

• Pitkä keitto ajaa haihtuvan terpeenijakeen pois, joten kattilassa vietetty aika näkyy suoraan tuoksussa.
• Terpeenit siirtyvät humalasta oluen puolelle, ja siksi tuoksukerros on olemassa vielä lasissa.
• Runsaasti kylmähumaloidussa oluessa tuore terpeeniprofiili säilyy pitkälti, myrseeni mukaan lukien.
• Lasin äärellä tehty kannabishuomio selittyy todennäköisimmin juuri tällä terpeenijoukolla.
• Terpeeni ja terpeenit ovat ryhmänimiä, kannabinoidit toinen ryhmänimi, ja synteettinen kannabinoidi kuuluu vielä omaan, näistä erilliseen kirjaukseensa.
• CBD:n laillisuus on säädöskysymys, ei humalan kemiaa, ja se luetaan omista lähteistään.